Släkten Hjelt

Suomen Sukututkimusseuran Sukuhaku-palveluun on lisätty August Hjeltin Släkten Hjelt-kirja digitoidussa muodossa. Se on ihan hyvä juttu, hankaluutena on se, että palvelun käyttö edellyttää Sukututkimusseuran jäsenyyttä.

Merilinna

   Merilinna valmistui vuonna 1900 Neitsytpolun ja Merikadun kulmatontille. 13 varsinaisesta asunnosta viiteen muutti professori perheineen. Siksi talo tunnettiin myös nimellä ”professorien talo”. Olisi sitä voitu kutsua myös Hjelttien taloksi siihen muuttaneitten kolmen veljeksen Otto Jonatan, August ja Arthur Hjelt mukaan. 

   Suurimmat asunnot olivat kulmahuoneistoja, joissa kaksi ikkunaa oli Neitsytpolun puolella ja seitsemän Merikadun puolella. Näistä asunnoista alimpaan muutti professori E. N. Setälä, hänen yläpuolelleen pankinjohtaja Otto Jonatan Hjelt ja kerrosta ylemmäksi ylitirehtööri August Hjelt. Arthur Hjeltin asunto oli näitä pienempi Neitsytpolun puolella ylimmässä kerroksessa. Hjelttien ja joittenkin heidän naapuriensa kesken oli sukulaisuussiteitä: Kirurgi Richard Faltin (August Hjeltin lanko), Setälän puoliso kirjailija Helmi Krohn (August Hjeltin vävyn täti) ja senaattori Edvard Neovius (Aino Hjeltin setä). 

   Valmistumisvuotenaan otetussa kuvassa Merilinna erottuu selvästi Merikadun ensimmäisenä kerrostalona. Rantaradalla seisoo muutamia tavaravaunuja. Keväisin palkatut palomiehet kantoivat Merikadun yli yhteen vaunuista August ja Arthur Hjeltin perheitten kesänviettoon tarvittavia tavaroita. Ristinummen pysäkiltä tavarat kuljetettiin sitten edelleen hevospelillä perille Lepolaan.
Suuri ihmetyksen aihe asukkaille olivat silloin vielä harvinaiset vesiklosetit. Akateemikko Rolf Nevanlinna kertoo miten Edvard Neoviuksen tanskalainen vaimo esitteli aina innolla lapsille uutta vesiklosettia ”Ja, men du maa dog se den nye vandkloset” ja opasti miten huuhtelu toimii narua vetämällä. Setälän vallaton sukulaispoikajoukko nyki ensivierailullaan WC:n narusta aina ohi juostessaan. 

   Merilinnasta ja sen asukkaista ovat kirjoittaneet ainakin Greta Krohn (Hjelt), Salme Setälä, Aino Kallas (Krohn), Marjut Hjelt, Vappu Tuomioja, Erkki Tuomioja, Rolf Nevanlinna ja Arne Nevanlinna. (Kuva: Museovirasto)

Lepolan myynti

   Lepolan omistajat Arthur Hjelt ja August Hjeltin leski Lisbeth tulivat vuonna 1921 siihen tulokseen, etteivät enää taloudellisesti pysty hoitamaan Lepolaa. Kevääseen mennessä oli jo löytynyt kaksi ostajaehdokasta; Osuusliike Elanto ja professori E.N. Setälä. Arthur ja Lisbeth eivät kuitenkaan pitäneet Setälän tarjousta 400.000 mk sopivana. Heinäkuun lopulla näytti jo siltä, että kaupasta oltaisiin jo päästy yksimielisyyteen Setälän kanssa. Mutkia tuli kuitenkin taas matkaan, kun Setälä yllättäen kiinnostuikin enemmän myyntiin tulleesta Koivikon tilasta, myöskin Tuusulanjärven rannalla. Koivikko myytiin kuitenkin Suojeluskuntajärjestölle (nyk. Taistelukoulu). Koivikon kaupan näin ratkettua pääsivät Arthur ja Lisbeth lopulliseen sopimukseen Setälän kanssa.

   ”Ilmeisesti on tämä kesä todella viimeinen, jonka vietämme Lepolassa. Täällä on käynyt ostajia useampia paikkaa katsomassa. Näyttää kuitenkin varmalta, että Lepola joutuu prof. Setälälle. Ratkaisu tapahtunee tällä viikolla. Kyllä tuntuu raskaalta luopua rakkaasta lapsuudenkodista, mutta se on osoittautunut yhä selvemmin välttämättömyydeksi, johon on pakko alistua.” (Arthur Hjelt pojalleen Kaukolle 31.7.1921) 

”Lepolan myynti pitkistyy ja mutkistuu. Ei tiedä, kuinka sen käy.” (Aino Hjelt pojalleen Kaukolle 3.8.1921) 

   Syyskuun 16. päivänä pidettiin sitten Lepolan irtaimiston huutokauppa. (Keski-Uusimaa 14.9.1921) 

   Marraskuussa 1921 Setälä oli jo muuttanut Lepolaan, tosin hänen koiransa ei näköjään oikein kotiutunut. (Uusi Suomi 20.11.1921)