sunnuntai 17. heinäkuuta 2022

Merilinnan lemmikkejä

 

Nuolihaukka (luontoportti.com)

   Merilinnan 100-vuotishistoriikissa on oma lukunsa talossa eläneistä lemmikeistä. Eksoottisimmasta päästä olivat Hella Vuolijoen perheessä pidetty marakatti vuonna 1918 ja karhunpentu vuonna 1928. Eräässä asunnossa eli myös valtava boakäärme 1930-luvulla. Asukkaitten mukaan talossa asuvalla runoilija L. Onervalla oli myös eräänlainen lemmikki. Se oli Eino Leino, joka nähtiin silloin tällöin rappukäytävässä vaivihkaa menossa Onervan luokse.

   Vuonna 1923 Kauko Hjelt oli 20-vuotias teekkari, kun hän kesätöittensä takia jäi kotiin Merilinnaan muun perheen lähdettyä maalle. Hän oli vasta keväällä alkanut seurustelunsa tulevan puolisonsa Aino Tammilehdon kanssa, joka oli lähtenyt kesäksi Savoon. Kauko kirjoitti Ainolle, että hänellä on kotona ainoana seuralaisenaan kesy nuolihaukka (falco subbuteo). Lintu eleli vapaana huoneistossa ja aina kun Kauko kirjoitti kirjettä Ainolle haukka seurasi silmä tarkkana Kaukon työskentelyä ja lensi välillä istumaan hänen olkapäälleen. Haukka oli naaras, vaikka Kauko kutsui sitä nimellä Kai. Nimi selittyy näin: Aino - Ainokainen - Kai.

   Äitikin oli saanut maalle tiedon tästä Merilinnan uudesta ”alivuokralaisesta”. Äiti ei suoraan kieltänyt haukan pitämistä sisätiloissa, antoi kuitenkin hiukan huolestuneena Kaukolle ohjeita, joilla toivoi paikkojen pysyvän siistinä.

   ”Omituinen seuralainen sinulla on, kun olet saanut haukan toveriksesi. Paha kyllä en muista, onko entinen lintuhäkkimme tallella, vai tuliko se syksyllä pois heitetyksi, kun se oli vintillä mennyt niin pahaksi sekä ruostunut, että irtaantunut useista liitoksista, ett’ei se enää kelpaisi tavallisen huonelinnun häkiksi. … voisit ostaa jotain kanahäkin verkkoa ja kiinnittää sitä yhteen palkongin nurkkaan. Päivällä auringon paistaessa siellä on tietysti liian kuuma. Silloin se voisi olla lasten kamarissa, jossa on vähiten huonekaluja. Lasten vuoteethan voi peittää paperilla ja samoin pöydät ja kirjat. Sohva on kai siirretty pois. … Tuo haukan hoito tietysti on mahdollista vaan kesällä ja sillä ehdolla, ett’ei se Mandasta tunnu rasittavalta.” (Äiti Kaukolle 16.7.1923)


--------------------------------------------
Hackzell, Kaija - Leikola, Niko - Heino, Eija-Leena: Asunto Oy Merilinna 100-vuotta (2002)
Kansalliskirjasto: Aino Hjeltin käsikirjoituskokoelma (Coll.975.)

perjantai 11. maaliskuuta 2022

Boklådan

   Vuoden 1809 sodassa venäläisen sotajoukon mukana Suomeen tuli taiteilijoita, joitten tehtävänä oli kuvin kertoa tsaarille ja venäläisille uudesta valtakunnan osasta. Ohessa yksi tällainen kuva Turusta vuodelta 1811. Ennen Turun paloa Suurtorin pohjoispäässä oli Aurajoen ylittävä silta, jonka keskelle rakennetussa kahdeksankulmaisessa kupolikattoisessa rakennuksessa sijaitsi yksi kaupungin kirjakaupoista. Turkulaiset tunsivat sen nimellä Boklådan på bron. Myöhemmin se siirtyi pois sillalta Suurtorin laidalle ja tunnettiin nimellä Boklådan vid torget.



Gavril Sergejev 1811, Moskovan sota-arkisto. 
Panu Savolainen: Matkaopas 1700-luvun Turkuun. 2021
 
            

   Boklådan toimi lisäksi eräänlaisena Info-pisteenä, josta kaupunkiin saapuneet matkustavaiset saivat  tietoa tarjolla olevista majoitusmahdollisuuksista ja vuokrattavista huoneista. Sieltä sai myös ostaa lippuja kaupungissa järjestettäviin konsertteihin ja teatterinäytelmiin.

   Ennen kuin kirjanpainaja, maisteri Christian Ludvig Hjelt perusti oman kirjakauppansa, hänen painamiaan kirjoja myytiin mm. Boklådanissa. Myyntiin tulleita kirjojaan Hjelt ”mainosti” omassa lehdessään Åbo Underrättelser.


    
Åbo Underrättelser 7.5.1825


lauantai 4. joulukuuta 2021

Kirjoituksia Yolanda Hjeltistä

Lilli Leinberg (1836-1922) kirjoitti aikanaan siskonsa Yolanda Hjeltin elämästä (lue tai lataa tästä). 

Anna Hjelt-Jauhiaisen kandidaattityön (2009) aiheena oli Yolanda Hjelt hyväntekijänä (lue tai lataa tästä).


keskiviikko 13. lokakuuta 2021

Pohjoisranta 14

 


   Arkkiatri Otto Hjeltin talosta löytyi valokuva vuodelta 1871, joka oli perheen viimeinen vuosi Pohjoisrannassa. Seuraavana vuonna muutettiin Tuusulan Lepolaan ”pois Helsingin käärmeenpesästä”, kuten Otto ja Yolanda asian ilmaisivat. Pohjoisrannassa asuttiin siis yhdeksän vuoden ajan.

   Tässä valokuvassa Pohjoisrannan kaikki rakennukset olivat vielä puutaloja. Ensimmäinen kivitalo, Donnerska huset naapurissa, valmistui vuonna 1890. Neljä vuotta aikaisemmin valmistunut Uspenskin katedraali hallitsee näkymiä. Katajanokan makasiinit ovat vielä rakenteilla.

   Oton lapsista Hanna oli ainoa kotoaan muuttanut. Oton, Yolandan ja heidän seitsemän lapsensa lisäksi samassa taloudessa asuivat mamselli Emma Nyberg (”Tant Emma”), piiat Amanda Gumberg, Mathilda ja Josefina Handolin ja Lena Lauren sekä renki Juho Kemppanen. Alivuokralaisia olivat Oton appi everstiluutnantti Carl Johan Thuneberg ja hänen piikansa Henrika Blomqvist sekä asessorin leski Henriette Ekelund ja hänen piikansa Anna Arppiainen.


(Kuva: Eugen Hoffers 1871, Norra Quain från Elisabethtorget, Vyer af Helsingfors-sarjasta. HKM)

tiistai 5. tammikuuta 2021

Porthanin arkku

 



   Uutena vuotena 1900 frakkiin pukeutunut Yliopiston rehtori Edvard Hjelt avasi arvovaltaisten vieraitten läsnä ollessa mystisen, kolmella lukolla suljetun puisen arkun. Arkku oli ollut yliopiston hallussa jo Turun ajoilta vuodesta 1817, mutta sen kanteen oli kirjoitettu, että sen saa avata vasta vuonna 1900. Lue arkun tarina tästä

   Porthanin kuoltua piispa Tengström sulki Aurora-veljien salaiset paperit kolmella lukolla mystiseen arkkuun, joka saataisiin avata vasta vuonna 1900. Heti tammikuun alussa 1900 riensi Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston rehtori Edvard Hjelt frakkiin pukeutuneena murtamaan arkun auki. Kyseessä oli suuri mediatapahtuma, jota maan lehdistö oli todistamassa. Mitään kovin ihmeellistä arkusta ei kuitenkaan löytynyt, kuten muun muassa Kaleva pettyneenä raportoi 9.1.1900. Aurora-seura piti salaisuutensa, emmekä tiedä sen kaikkia jäseniäkään.

lauantai 1. elokuuta 2020

Beduiinein teltti

 Hjelt-nimeä on hankala vääntää loppusoinnilliseen runomuotoon. Lauantaiseuran illanviettoon 4.2.1916 sellainen temppu kuitenkin tehtiin Arthur Hjeltin Palestiinan tutkimusmatkojen kunniaksi:

”Virkaveljemme tää Jeltti
On nähnyt miten beduiinein teltti
Raketaan ylös ja myös puretaan
Ja miten idän mailla suretaan.”


maanantai 15. kesäkuuta 2020

Lapin tuomari



   Alajärveläissyntyinen Karl Johan Hjelt (1843 – 1909) toimi Suur-Sodankylän tuomiokunnan tuomarina vuosina 1881 – 1885. Hjelt oli oleskellut Lapissa vasta lyhyen ajan, mutta hän oli silti ehtinyt tutustua paikalliseen väestöön ja voittaa heidän luottamuksensa. Sodankylän polaariaseman tutkijat olivat odottaneet talvikäräjien aikaa, jolloin tutustuminen tuomari Hjeltiin ja kirkonkylään tuleva väki toisivat vaihtelua yksitoikkoiseen elämään. Hjelt kutsuttiin vierailulle polaariasemalle ja hän teki tutkijoihin ilmeisesti suuren vaikutuksen, sillä hänelle lahjoitettiin myöhemmin kokoelma polaariretkikuntalaisten ottamia mielenkiintoisia valokuvia 1880-luvun Lapista. 
(ks. tästä). 

   Ylläolevassa kuvassa Sodankylän polaariaseman tutkijat ovat puolestaan vierailulla Kittilässä tuomari Hjeltin virkatalolla. Tuomari itse istuu ahkiossa, hänen takanaan puoliso Johanna Hjelt (Reinius) ja 8-vuotias tytär Ester Tyra Hjelt (myöh. Niemi).