Merilinna valmistui vuonna 1900 Neitsytpolun ja Merikadun kulmatontille. 13 varsinaisesta asunnosta viiteen muutti professori perheineen. Siksi talo tunnettiin myös nimellä ”professorien talo”. Olisi sitä voitu kutsua myös Hjelttien taloksi siihen muuttaneitten kolmen veljeksen Otto Jonatan, August ja Arthur Hjelt mukaan.
Suurimmat asunnot olivat kulmahuoneistoja, joissa kaksi ikkunaa oli Neitsytpolun puolella ja seitsemän Merikadun puolella. Näistä asunnoista alimpaan muutti professori E. N. Setälä, hänen yläpuolelleen pankinjohtaja Otto Jonatan Hjelt ja kerrosta ylemmäksi ylitirehtööri August Hjelt. Arthur Hjeltin asunto oli näitä pienempi Neitsytpolun puolella ylimmässä kerroksessa. Hjelttien ja joittenkin heidän naapuriensa kesken oli sukulaisuussiteitä: Kirurgi Richard Faltin (August Hjeltin lanko), Setälän puoliso kirjailija Helmi Krohn (August Hjeltin vävyn täti) ja senaattori Edvard Neovius (Aino Hjeltin setä).
Valmistumisvuotenaan otetussa kuvassa Merilinna erottuu selvästi Merikadun ensimmäisenä kerrostalona. Rantaradalla seisoo muutamia tavaravaunuja. Keväisin palkatut palomiehet kantoivat Merikadun yli yhteen vaunuista August ja Arthur Hjeltin perheitten kesänviettoon tarvittavia tavaroita. Ristinummen pysäkiltä tavarat kuljetettiin sitten edelleen hevospelillä perille Lepolaan.
Suuri ihmetyksen aihe asukkaille olivat silloin vielä harvinaiset vesiklosetit. Akateemikko Rolf Nevanlinna kertoo miten Edvard Neoviuksen tanskalainen vaimo esitteli aina innolla lapsille uutta vesiklosettia ”Ja, men du maa dog se den nye vandkloset” ja opasti miten huuhtelu toimii narua vetämällä. Setälän vallaton sukulaispoikajoukko nyki ensivierailullaan WC:n narusta aina ohi juostessaan.
Merilinnasta ja sen asukkaista ovat kirjoittaneet ainakin Greta Krohn (Hjelt), Salme Setälä, Aino Kallas (Krohn), Marjut Hjelt, Vappu Tuomioja, Erkki Tuomioja, Rolf Nevanlinna ja Arne Nevanlinna. (Kuva: Museovirasto)
