1800-luvun lopulla suomalaisuusliike nousi ruotsalaista pääomaa vastaan. Tässä tarkoituksessa ”afäärifennomaanit” perustivat Kansallis-Osake-Pankin vuonna 1889. Mukana oli myös ”kourallinen hulluja maistereita”, joukossa Otto Jonatan Hjelt ja hänen veljensä August. Varsinainen puuhamies oli Mäntän metsäpatruuna G.A. Serlachius, jota maksuhäiriöidensä ja kulmikkaan persoonallisuutensa takia ei kuitenkaan voitu ajatella uuden pankin keulakuvaksi. KOP:n ensimmäinen pääjohtajaksi valittiinkin viinikauppias ja sanomalehtimies Otto Jonatan Hjelt.
Otto Jonatan oli pankissa hyvin pidetty, miellyttävä persoona. Se ei kuitenkaan korvannut ”tarkkuuden ja lujuuden puutetta, joka johtui hänen sangvinistisesta luonteenlaadustaan”. Hän joutui raastupaan parista ongelma-asiakkaasta ja kirjanpidon epäselvyyksistä. Niistä ei pankille aiheutunut vahinkoa, mutta johtokunta antoi silti potkut parin vuoden pääjohtajakauden jälkeen.
Vuonna 1897 Otto Jonatan Hjelt perusti Suomen Maatalous- ja Teollisuuspankin. Tässä tapauksessa lasketaan Otto Jonatanin yksinomaiseksi ansioksi se, että pankki meni konkurssiin kolmen toimintavuoden jälkeen. Hän pakeni Amerikkaan, velat, vaimo ja lapset jäivät sukulaisten hoidettaviksi. Oton isä ja veljet joutuivat takauksiensa takia taloudellisiin vaikeuksiin.
Aiheesta lisää:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Otto_Hjelt_(pankinjohtaja)
Teemu Keskisarja: Vihreän kullan kirous, G. A. Serlachiuksen elämä ja afäärit, 2010.
Markku Kuisma - Teemu Keskisarja: Erehtymättömät, tarina suuresta pankkisodasta ja liikepankeista Suomen kohtaloissa 1862-2012, 2012.
Otto Hjelt Amerikassa: Lääkäri Otto Yelt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti