Lepolan omistajat Arthur Hjelt ja August Hjeltin leski Lisbeth tulivat vuonna 1921 siihen tulokseen, etteivät enää taloudellisesti pysty hoitamaan Lepolaa. Kevääseen mennessä oli jo löytynyt kaksi ostajaehdokasta; Osuusliike Elanto ja professori E.N. Setälä. Arthur ja Lisbeth eivät kuitenkaan pitäneet Setälän tarjousta 400.000 mk sopivana. Heinäkuun lopulla näytti jo siltä, että kaupasta oltaisiin jo päästy yksimielisyyteen Setälän kanssa. Mutkia tuli kuitenkin taas matkaan, kun Setälä yllättäen kiinnostuikin enemmän myyntiin tulleesta Koivikon tilasta, myöskin Tuusulanjärven rannalla. Koivikko myytiin kuitenkin Suojeluskuntajärjestölle (nyk. Taistelukoulu). Koivikon kaupan näin ratkettua pääsivät Arthur ja Lisbeth lopulliseen sopimukseen Setälän kanssa.
”Ilmeisesti on tämä kesä todella viimeinen, jonka vietämme Lepolassa. Täällä on käynyt ostajia useampia paikkaa katsomassa. Näyttää kuitenkin varmalta, että Lepola joutuu prof. Setälälle. Ratkaisu tapahtunee tällä viikolla. Kyllä tuntuu raskaalta luopua rakkaasta lapsuudenkodista, mutta se on osoittautunut yhä selvemmin välttämättömyydeksi, johon on pakko alistua.” (Arthur Hjelt pojalleen Kaukolle 31.7.1921)
”Lepolan myynti pitkistyy ja mutkistuu. Ei tiedä, kuinka sen käy.” (Aino Hjelt pojalleen Kaukolle 3.8.1921)
Syyskuun 16. päivänä pidettiin sitten Lepolan irtaimiston huutokauppa. (Keski-Uusimaa 14.9.1921)
Marraskuussa 1921 Setälä oli jo muuttanut Lepolaan, tosin hänen koiransa ei näköjään oikein kotiutunut. (Uusi Suomi 20.11.1921)
