Hukkumisuutinen 1849

   7. päivänä elokuuta 1849, vain pari viikkoa ennen Christian Ludvig Hjeltin kuolemaa hänen lehdessään julkaistiin näyttävällä paikalla uutinen hänen poikansa Otto Hjeltin tulevan anopin hukkumisesta merimatkalla Ahvenanmaalta Turkuun. Hukkuneen Agatha Thunebergin tytär Yolanda ja Otto Hjelt vihittiin seuraavana kesänä.
  
En Ålandsbåt, förd af skepparen Sundman, kantrade sistliden fredags afton för en stormby i Pakinaissund, omkr. 4 mil härifrån. Af båtens 15 passagerare drunknade twenne, öfwerstelöjtnanskan Thunberg och extra-fiskalskan Björkelund; de öfriga, ehuru mer och mindre lidande, anses ej ha fara för lifwet.

Isoisäni kadonnut laukku

   Kansalliskirjastolla on aivan erinomainen palvelu, Sanomalehtiarkisto, johon on digitoitu kaikki Suomessa ilmestyneet sanomalehdet 1771-1929. Parasta on hakutoiminto, joka hakee lehtien teksteistä haluamasi kohdat. On tietenkin ymmärrettävää, että tekstien ohjelmallinen tulkinta ei ole ollut sataprosenttista, mutta hyvin käyttökelpoinen se on.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/search

   Sanomalehtiarkistosta löytyy kaiken näköistä suurempaa ja pienempää juttua edesmenneistä sukulaisista. Kuten esimerkiksi tämä pikkuilmoitus Hufvudstadsbladetissa. Sen kautta pääsemme kurkistamaan isoisäni Arthur Hjeltin salkun sisältöön eräänä kesäisenä päivänä vuonna 1918. (Hbl 6.7.1918 Förlorat-osasto)

Christian Ludvig Hjeltin talo

Tässä etsaus Turusta vuonna 1841. Sillan takaa erottuvat selvästi Christian Ludvig Hjeltin asuinrakennus ja Tryckerihuset, Åhuset jää oikealle kuvan ulkopuolelle. 

   Kiitos museoille, jotka ovat digitoineet ja tuoneet saataville arkistoissaan olevia maalauksia.

Merilinna

   Merilinna valmistui vuonna 1900 Neitsytpolun ja Merikadun kulmatontille. 13 varsinaisesta asunnosta viiteen muutti professori perheineen. Siksi talo tunnettiin myös nimellä ”professorien talo”. Olisi sitä voitu kutsua myös Hjelttien taloksi siihen muuttaneitten kolmen veljeksen Otto Jonatan, August ja Arthur Hjelt mukaan. 

   Suurimmat asunnot olivat kulmahuoneistoja, joissa kaksi ikkunaa oli Neitsytpolun puolella ja seitsemän Merikadun puolella. Näistä asunnoista alimpaan muutti professori E. N. Setälä, hänen yläpuolelleen pankinjohtaja Otto Jonatan Hjelt ja kerrosta ylemmäksi ylitirehtööri August Hjelt. Arthur Hjeltin asunto oli näitä pienempi Neitsytpolun puolella ylimmässä kerroksessa. Hjelttien ja joittenkin heidän naapuriensa kesken oli sukulaisuussiteitä: Kirurgi Richard Faltin (August Hjeltin lanko), Setälän puoliso kirjailija Helmi Krohn (August Hjeltin vävyn täti) ja senaattori Edvard Neovius (Aino Hjeltin setä). 

   Valmistumisvuotenaan otetussa kuvassa Merilinna erottuu selvästi Merikadun ensimmäisenä kerrostalona. Rantaradalla seisoo muutamia tavaravaunuja. Keväisin palkatut palomiehet kantoivat Merikadun yli yhteen vaunuista August ja Arthur Hjeltin perheitten kesänviettoon tarvittavia tavaroita. Ristinummen pysäkiltä tavarat kuljetettiin sitten edelleen hevospelillä perille Lepolaan.
Suuri ihmetyksen aihe asukkaille olivat silloin vielä harvinaiset vesiklosetit. Akateemikko Rolf Nevanlinna kertoo miten Edvard Neoviuksen tanskalainen vaimo esitteli aina innolla lapsille uutta vesiklosettia ”Ja, men du maa dog se den nye vandkloset” ja opasti miten huuhtelu toimii narua vetämällä. Setälän vallaton sukulaispoikajoukko nyki ensivierailullaan WC:n narusta aina ohi juostessaan. 

   Merilinnasta ja sen asukkaista ovat kirjoittaneet ainakin Greta Krohn (Hjelt), Salme Setälä, Aino Kallas (Krohn), Marjut Hjelt, Vappu Tuomioja, Erkki Tuomioja, Rolf Nevanlinna ja Arne Nevanlinna. (Kuva: Museovirasto)

Lepolan myynti

   Lepolan omistajat Arthur Hjelt ja August Hjeltin leski Lisbeth tulivat vuonna 1921 siihen tulokseen, etteivät enää taloudellisesti pysty hoitamaan Lepolaa. Kevääseen mennessä oli jo löytynyt kaksi ostajaehdokasta; Osuusliike Elanto ja professori E.N. Setälä. Arthur ja Lisbeth eivät kuitenkaan pitäneet Setälän tarjousta 400.000 mk sopivana. Heinäkuun lopulla näytti jo siltä, että kaupasta oltaisiin jo päästy yksimielisyyteen Setälän kanssa. Mutkia tuli kuitenkin taas matkaan, kun Setälä yllättäen kiinnostuikin enemmän myyntiin tulleesta Koivikon tilasta, myöskin Tuusulanjärven rannalla. Koivikko myytiin kuitenkin Suojeluskuntajärjestölle (nyk. Taistelukoulu). Koivikon kaupan näin ratkettua pääsivät Arthur ja Lisbeth lopulliseen sopimukseen Setälän kanssa.

   ”Ilmeisesti on tämä kesä todella viimeinen, jonka vietämme Lepolassa. Täällä on käynyt ostajia useampia paikkaa katsomassa. Näyttää kuitenkin varmalta, että Lepola joutuu prof. Setälälle. Ratkaisu tapahtunee tällä viikolla. Kyllä tuntuu raskaalta luopua rakkaasta lapsuudenkodista, mutta se on osoittautunut yhä selvemmin välttämättömyydeksi, johon on pakko alistua.” (Arthur Hjelt pojalleen Kaukolle 31.7.1921) 

”Lepolan myynti pitkistyy ja mutkistuu. Ei tiedä, kuinka sen käy.” (Aino Hjelt pojalleen Kaukolle 3.8.1921) 

   Syyskuun 16. päivänä pidettiin sitten Lepolan irtaimiston huutokauppa. (Keski-Uusimaa 14.9.1921) 

   Marraskuussa 1921 Setälä oli jo muuttanut Lepolaan, tosin hänen koiransa ei näköjään oikein kotiutunut. (Uusi Suomi 20.11.1921)

Lautapeli

   Tuusulanjärvi-lautapeliin Lepola on sentään otettu mukaan, vaikkei taiteilijayhteisöön kirjaimellisesti ottaen kuulunutkaan. Ruutu 27 = Suviranta, 28 = Kallio-Kuninkala, 29 = Ainola, 30 = Lepola/Toimela ja 31 = Ahola. 

   Lepola/Toimela-ruutuun joutuessaan pelaajan pitää auttaa arvokkaan näköistä herraa, joka on vaihtamassa portinpielen nimeä Toimelaksi. Hän on professori ja senaattori E.N. Setälä, joka toimeliaana miehenä ei tuntenut omakseen Otto Hjeltin talolle antamaa nimeä Lepola. Pelaaja auttaa kyltin kiinnittämisessä ja Setälä antaa hänelle kieliopillisia eväitä, joitten avulla pelaaja pääsee viisi askelta eteenpäin.

Juhannusjuhlien vieraskirja

   Yleensä kun Tuusulan taiteilijayhteisöstä kirjoitetaan, ei Lepolaa ja Hjelttejä juuri mainita. Eipä heitä juuri taiteilijoitten joukkoon voisi laskeakaan; Otto Hjeltin elinaikana Lepolan ikkunoista kaikuivat Siionin virret. Mutta tällä tavalla koko huvilayhteisön kuvaus jää vaillinaiseksi, koska varsinkin Lepolan nuori polvi (Oton lapsenlapset) remusi mitä suurimmassa määrin yhdessä taiteilijoitten lasten kanssa 1910-luvulla. Tämä näkyy mm. Puotinnokan juhannusjuhlien vieraskirjasta. Puotinnokassa yhteisö vietti vuosittain juhlia, joissa esitettiin mm. edellisen vuoden aikana sattuneita tapahtumia kaikissa perheissä. 

   Oheisella vuoden 1914 vieraskirjan sivulla on 22 henkilöä; Sibeliusten, Järnefeltien ja Paloheimojen lisäksi viisi Hjelt-sukua edustavaa. Ida Hjelt (Åström), hänen tyttärensä Tyyni Brofeldt, Ingrid Fraser ja Evi Hjelt sekä Lauri Cederberg (Minna Hjeltin poika).
(Leena Lindqvist: Suviranta, Eero ja Saimi Järnefeltin ateljeekoti, 2017)